Don Rosa

There are things you just can't do with a digital camera. Such as taking a photo of your childhood hero and getting it signed 30 seconds later. Thank you for making my childhood a bit more awesome Keno!

Nöyryys

Aloitin aamun vähän kyseenalaisella tavalla. Menin tarkistamaan työpaikalla nopeasti google feed readerista mitä sosiaalisen median maailmassa tänään tapahtuu. Kaiken hassuttelun ja sisällöttömien pohdintojen keskeltä löytyi tämä.

Nyt olen täysin lukossa. Pitäisi aloittaa työnteko, mutta ihan kaikki, jonka keskellä elän ja jonka vuoksi työskentelen tuntuu tyhjältä ja merkityksettömältä. Tavoitteet valokuvaajana löysivät aivan uuden perspektiivin. Tuon videon jälkeen minun pitää määritellä kokonaan uudestaan se, mitä tarkoittaa "olet itse ainoa rajoitteesi"

Onko minun tarkoitus elää sen kautta, mitä saan kirjoitettua sähköiseen dokumenttiin jonkun muun toimeksiannosta? Dokumentin asiasisältö vanhenee vuodessa. Sitä ei ole edes olemassa kymmenen vuoden päästä.

Nyt on nöyrä olo.

Jos kuulet itsesi sanovan "ei mulla oo aikaa katsoa noin pitkiä videoita" tai "en mä pysty keskittyyn noin kauan" olet paljon syvemmällä suossa, kuin luulet.

Töitä tarjolla kauppatieteiden tai teollisuustalouden opiskelijalle

Minusta on täysin älytöntä, että reilun 10k€ hintaisten autojen markkinoinnin visuaaliseen puoleen panostetaan valtavia summia, mutta kymmeniä kertoja kalliimpien asuntojen myyntimateriaaliksi hyväksytään luokattoman huonoja pokkariräpsyjä. Toki asunnon ostopäätös tehdään vasta näytön perusteella, mutta on silti mielestäni lyhytnäköistä olla sijoittamatta muutaman promillen verran asunnon myyntihinnasta houkuttelevaan myyntimateriaaliin.

Olen täysin varma, että edustavilla ja havainnollisilla kuvilla on merkittävä vaikutus asuntojen näytössä kävijöiden määrään ja sitä kautta myyntiaikaan ja mahdollisesti myös myyntihintaan.

Minua kiinnostaisi tehdä asiasta tarkempaa tutkimusta, jotta väitteen voisi perustella numeroin. Oma ydinosaaminen on kuitenkin muualla, kuin markkinatutkimuksen suunnittelussa ja toteuttamisessa, eikä minulla yksin olisi sellaiseen resurssejakaan. Hakusessa olisi siis osaamista oman ammattiaidon jatkeeksi.

Tarjolla on aihe nohevan kauppatieteilijän kandiksi, tai ehkä jopa graduksi asti. Tarjoudun kuvaamaan vertailututkimukseen tarvittavan määrän asuntoja, joiden myyntitietoja voitaisiin verrata ja tämän pohjalta mitata minkälainen vaikutus kuvamateriaalilla on asunnon myyntiin.

Opinnäytetyöstä maksettava palkka riippuu siitä, millä hinnalla asuntojen kuvat saadaan myytyä välittäjälle. Työ voidaan aloittaa aikaisintaan tänä syksynä.

Mikäli siis tunnet aihetta vailla olevan markkinoinni opiskelijan, olisin kiinnostunut yhteystiedoista.

Porokisat

Viime viikonloppu tarjosi mielenkiintoista vaihtelua valokuvaajaopiskelijan arkeen. Maanmainiota ääni- ja valoistusfirmaa, Riemurinnettä luotsaava kaveri tarvitsi apua pienimuotoiseen valaistuskeikkaan Posiolla. Matka pelipaikalle, Himmerkin lomakeskukseen oli varsin pitkä, mutta koska matkaseura oli oivallista, se ei ollut mikään ongelma. Harvoinpa yli 700:n kilmetrin automatka sujuu kokonaisuudessaan mukavasti jutellen ja tulevia projekteja ideoiden. Kiitos Miquelille siitä.

Itse valaistushomma yllätti hieman, sillä todellinen tarve paikan päällä selvisi varsin erilaiseksi, kuin alkuperäinen tilaus. Haasteena oli keksiä, miten 200 metriä pitkä porosprint-rata saadaan kokonaisuudessaan valaistua mukana olleella kalustolla, joka oli mitoitettu enemmänkin pienimuotoisen ulkotunnelmavalaistuksen luomiseen. Pienen teekkarihenkisen pohdinnan jälkeen ratkaisu saatiin kuitenkin tehtyä ja olenkin lopputulokseen lähtökohdat huomioiden varsin tyytyväinen.

Sain sovittua valaisuhomman yhteyteen myös pienen kuvauskeikan. Sen satoa seuraavaksi.

In English for change

I decided to change the language of this entry for few reasons. The most important one being the fact that I've learned nearly everything I know about lighting from David Hobby, the author of the single most influential photography blog in current millennium. In addition to teaching the basics of lighting to a generation of eager photographers, he also stresses the importance of working as a community. The information distribution model is no longer from one to many. It's from many to many and the potential in that is mind-blowing. So here's my attempt to start giving back to the community.

The following picture was shot for a poster of the improvisation-theater I've been a part of couple of years. Featuring in the photo, also our lovely dance group in their orange tees.

My last entry (in Finnish) presented a small challenge to figure out how the end result of the freezing photo shoot was post processed. Some of the guesses were partially right, but no-one managed to find all of the details, which of course makes me very satisfied. If you haven't seen the photo before, I urge you to take a look at it and try to reverse engineer it before reading the following making of section.

So here's how the puzzle was assembled. 100% of the insanity going on in the photo has been shot outside, but not in one frame. We first built the composition by giving all the models a place to stand in and an activity to perform. Being actors and dancers, the people adapted the roles easily so all I had to take care of was to make sure, that no-one would cover the other and that I'd be able to press the button when the cannonball was in the air. After finding the positions it was time to get rid of the excess clothes and start the freezing picknick. The temperature was around 0°c at the time. We originally planned to shoot the picture the previous weekend, but it was around minus 25 then, so we decided to value functioning fingers and toes more than a cool story to tell for our children.

I loved the first frame. It had everything I needed for the post, but it seemed foolish to prepare for the shoot for hours and take just one frame. So we did it again just in case. It turned out to be a good idea, because the other frame had some important elements too.

The photo below is a direct raw conversion so yes, the guys are in the water. I only added the red circle to point out which elements I left in the final composition from this frame, although the circle is a bit too small. This frame worked as canvas for the following elements.

I wanted the poster to look like a continuous transition from snow to sky so the trees here were problematic. I had to shoot the frame using gigantic wide angle of 14mm lens because the only way to get to a proper shooting angle was to climb to the railing which you can partially see in the frame. The distortions of the lens make the people further away look like ants and the focal length bends the people standing on the right quite a lot. I'll just have to start saving for a crane of my own.

And here's finally something for the strobists. The scene was lit with two profoto 600r flashes positioned just outside the frame on the right. I wanted to add at least some sunshine and form to the flat ambient. The flashes draw the cannonball out of the back round, which makes the guy look a bit photoshopped (which he undeniably is), but that doesn't lessen the value of his job one bit. I can tell you the water he jumped into was rather chilly.

Here's the professional high quality lighting diagram:

As I said, the trees were a problem. The frame cut the tops so borderless transition was impossible. It would have been possible to frame them out with a longer focal length (as the next picture indicates), but that just wasn't an option here.

Because of the ridiculous restrictions the "reality" gave us, I again had to make it more suitable for our needs. I was shooting in the other side of town the day before, and the perfect horizon presented itself almost accidentally. Yes, there is a tennis net in the front, but that's a completely different story.

The first frame would have been suitable for the poster directly, but I wanted to challenge myself a bit and take the slightly better elements from the second frame and embed them into the first. I used the guys in the boat and the grill party with bigger flames and slightly better position of the bystanders. Unfortunately the redheaded girl was looking at the camera, so I took her head from the first frame. Here's the second frame, again from the camera.

The final composition includes a bit of perspective distortion adjustments, though I couldn't get rid of them completely. I also cloned the flash reflection away and moved the red skier a bit forward and added some snow to the bottom of the frame for balance.

So that's it. I think that the biggest photoshop-givaway here are the now absent trees reflecting from the water. Apart from that, I'm pretty satisfied that at least the untrained eye (no offence anyone) couldn't pick up the shenanigans.

As far as I know, this is how big part of the commercial photos are made, so I really think that it is important for the consumer to realize that photographs do lie. In fact some say that they do nothing but lie. Small enhancements in the reality makes things more interesting, but I still think that credible result can be achieved only from outstanding starting point. In this case, bunch of amazingly cool people who think posing for a photo in bikini and shorts is a great way to spend a midwinter evening.

I'd say that Annamaija got it the closest by guessing that the horizon is added later. So feel free to collect your passport-photo prize at any time.

Ps. David, I do hold you accountable for your promise to pack and come to Finland to hide from snow. As you can see, it's not a problem here. Just make sure you're not taking the train for they don't seem to share the attitude.

NääsImpro, NääsDance ja kuvankäsittelyä osa 1

Mainitsin aikaisemmassa kirjoituksessa Nääsimpron ja NääsDancen julistekuvauksesta, joka oli pakko siirtää parinkymmenen pakkasasteen takia vähän tuonnemmaksi. Hiukan alempaa käy selkeästi ilmi miksi kuvaaminen liian kylmässä säässä ei ollut vaihtoehto.

Kuten sanottu, tarkoituksena oli loihtia valokuvan pohjalta juliste edellä mainittujen porukoiden kesäkiertueen näytelmiä mainostamaan. Improvisaatioteatterin henkeen kuuluu saumattomasti kaikkien esiin tuotujen ideoiden varaukseton hyväksyminen ja niinpä ehdotus kesäisestä piknikistä avannon äärellä upposi malleille ilman minkäänlaista vastustusta. Hienoa porukkaa kertakaikkiaan!

Esittelin kuvan asianomaisille ja palaute siitä olikin varsin hyvä. Lopputulos on sen verran absurdi, että voisi kuvitella sen herättävän ohikulkijan huomion hiukan keskivertojulistetta paremmin. Mielestäni mielenkiintoisinta kuviin liittyvissä kommenteissa olivat kuitenkin reaktiot siihen kun kerroin miten tuo lopullinen kuva on tehty.

Pidän medialukutaitoa nyky-yhteiskunnassa täysin aliarvostettuna taitona, joten tahtoisinpa haastaa juuri sinut miettimään miten kuvan rakentamisessa on harrastettu filunkia. Eli miten valokuva valehtelee, vai valehteleeko se ollenkaan?

Jätä kommentti. Mielenkiintoisimmalle vastaukselle palkinnoksi jälleen ilmainen passikuvaus. Jos olen jo kertonut sinulle miten tämä on rakennettu, toivoisin toki sen omana tietona pitämistä. Menee ilo pilalle aivan turhaan.

Käsittelyprosessin esittelyä ja käsittelyn etiikan pohdintaa tiedossa muutaman päivän kuluttua.

Tampereen teknillinen seura

Vuosijuhlat hotelli Tammerissa. Pimeissä saleissa kuvaaminen on osoittanut jo monta kertaa, että pienellä kaukolaukaistavalla salamalla saa lisättyä vaikeimpaankin valaistukseen reippaasti särmää. Suomalaisen valokuvauksen ylilordi Matti J. Kaleva veisteli joskus, että valomaailmaa ei ole, ammattitaitoisen kuvaajan pitää pystyä luomaan se itse.

Monet dokumenttikuvaajat vannovat vallitsevan valon käytön nimeen, monesti ihan pitävin perustein. Mielestäni kuitenkin väite siitä, että salaman käyttö pilaisi valokuvan tai kuvattavan hetken ei ole järin vakaalla pohjalla. Koska siten tilanne saadaan monesti näyttämään paljon tarkemmin siltä, mitä silmä tilanteessa ollessaan näkee. Yksisilmäinen kamera ei näe kolmiulotteista muotoa millään muulla tavalla, kuin valon ja varjon muutoksiin perustuen, joten monessa tapauksessa muodon tuominen kuvaan lisävalolla on askel lähemmäs dokumentaarista tarkkuutta, ei poispäin siitä.

Tämäkään ei tietenkään ole sovellettavissa aukottomasti joka tilaisuuteen. Lisävalon käyttö on kuitenkin muodostunut itselleni luontevaksi tavaksi nostaa esiin asioita, joita haluan valokuvassa korostaa.

Koti

Tänään piti mennä kuvaamaan tämän vuoden versiota nääsimpron mainosjulisteesta. Ajatuksena on vetää tälvinen kesäretki vieläkin enemmän överiksi. Elohopea laski tänään kuitenkin niin jäätäviin lukemiin, että suunnitelmien toteuttaminen olisi mennyt hengenvaarallisen puolelle. Asiaan palataan siis hiukan myöhemmin.

Korvikeaktiviteetiksi löytyi lapsuudenkodin ympäristön dokumentointi poikkeuksellisen talven kylmimpänä päivänä. Valokuvien todellinen arvo tulee esiin vasta ajan kuluessa, mutta näitä katsellessa tuli jo nyt pienet sävärit ajatellessa kuinka suuri se tuleva arvo tulee olemaan.

Toki kyseessä on jälleen valokuvan henkilökohtainen arvo, joka syntyy 25:n vuoden mittaisesta suhteessa kuvan kohteeseen. Vaikka arvo ei välttämättä olekaan universaali, miettikääpä hetki tilannetta omasta näkökulmasta. Kuinka arvokas dokumentti lapsuudenkodista olisi sinulle 25:n vuoden kuluttua, kun tiedetään jonkinlaisella todennäköisyydellä, että tällainen talvi ei tule toistumaan sen ajan sisällä kertaakaan.

Ajatusta voi viedä vielä pidemmälle ajattelemalla kuvan mahdollista tulevaa arvoa omille lapsille, joiden kyky tallentaa muistoja kehittyy jossain neljän ja viiden vuoden välissä. Onko edes mahdollista mitata rahallista arvoa tarpeeksi ammattitaitoiselle kuvalle, joka kertoo laajasti miltä oma lapsuudenkoti ympäristöineen näytti aikana, jota ei itse voi muistaa?'

-19c

Talvi on tähän asti ollut hienoin vuosikausiin. Olisin täysin valmis nostamaan sen sään puolesta, mutta ennen kaikkea visuaalisesti kauneimmaksi talveksi, jonka muistan.

Lumi on kiehtova kuvaskohde haasteellisuutensa ansiosta. Päivänvalossa kuvattu kaunis lumikinos latistuu lähes poikkeuksetta valokuvassa tasaisen valkoiseksi matoksi, josta ei erotu kunnon muotoa, eikä tekstuuria. Valo on kaikkialta heijastuessaan niin tasainen, kuin ylipäätään mahdollista.

Lumen mielenkiintoisuus tulee minulle siitä, että koko maiseman ollessa täysin valkoinen, se erottuu kuvassa vielä lähes säkkipimeässä. Olematonkin määrä valoa nostaa sen kameran sävyalueelle. Pimeyttähän käsiteltiin taannoin myös aamulehden kuvakisassa, jonka voittajateos tosin oli ansioitunut mielestäni enemmänkin siinä, että se onnistui tallentamaan vuorokaudenaikaan nähden poikkeuksellisen kirkkaasti valaistun hetken, ei varsinaisesti pimeyttä. Muodottoman pimeyden kuvaamisesta lähti ajatus seuraavaan sarjaan.

Kuvat on otettu lähes kahdenkymmenen asteen pakkasella, hiukan auringonlaskun jälkeen. Halusin korostaa ympäristön karuutta painamalla sävyt niin tummiksi, kuin mahdollista. Samalla yhdistävä teema, vahvasti korostettu sininen, nousee esiin ja kertoo siitä, mitä valoton ja kylmä mutta kaunis luonto minulle edustaa.

Rekrymessuista

Olisiko hyvä idea tarjota yritysmessuilla opiskelijoille jotain, joka oikeasti eroaa joukosta?

Mulla olisi tarjota tuohon idea, jolla yrityksen positiivinen näkyvyys on taattu. Ota yhteyttä, jos kiinnostaa. aleksi@nakedeye.fi

Suurkiitos tiedonkeruuavusta Miia Puraselle ja Merja Ryöpylle