Vuosijuhlat hotelli Tammerissa. Pimeissä saleissa kuvaaminen on osoittanut jo monta kertaa, että pienellä kaukolaukaistavalla salamalla saa lisättyä vaikeimpaankin valaistukseen reippaasti särmää. Suomalaisen valokuvauksen ylilordi Matti J. Kaleva veisteli joskus, että valomaailmaa ei ole, ammattitaitoisen kuvaajan pitää pystyä luomaan se itse.
Monet dokumenttikuvaajat vannovat vallitsevan valon käytön nimeen, monesti ihan pitävin perustein. Mielestäni kuitenkin väite siitä, että salaman käyttö pilaisi valokuvan tai kuvattavan hetken ei ole järin vakaalla pohjalla. Koska siten tilanne saadaan monesti näyttämään paljon tarkemmin siltä, mitä silmä tilanteessa ollessaan näkee. Yksisilmäinen kamera ei näe kolmiulotteista muotoa millään muulla tavalla, kuin valon ja varjon muutoksiin perustuen, joten monessa tapauksessa muodon tuominen kuvaan lisävalolla on askel lähemmäs dokumentaarista tarkkuutta, ei poispäin siitä.
Tämäkään ei tietenkään ole sovellettavissa aukottomasti joka tilaisuuteen. Lisävalon käyttö on kuitenkin muodostunut itselleni luontevaksi tavaksi nostaa esiin asioita, joita haluan valokuvassa korostaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti