maanantai 7. kesäkuuta 2010

Nöyryys

Aloitin aamun vähän kyseenalaisella tavalla. Menin tarkistamaan työpaikalla nopeasti google feed readerista mitä sosiaalisen median maailmassa tänään tapahtuu. Kaiken hassuttelun ja sisällöttömien pohdintojen keskeltä löytyi tämä.

Nyt olen täysin lukossa. Pitäisi aloittaa työnteko, mutta ihan kaikki, jonka keskellä elän ja jonka vuoksi työskentelen tuntuu tyhjältä ja merkityksettömältä. Tavoitteet valokuvaajana löysivät aivan uuden perspektiivin. Tuon videon jälkeen minun pitää määritellä kokonaan uudestaan se, mitä tarkoittaa "olet itse ainoa rajoitteesi"

Onko minun tarkoitus elää sen kautta, mitä saan kirjoitettua sähköiseen dokumenttiin jonkun muun toimeksiannosta? Dokumentin asiasisältö vanhenee vuodessa. Sitä ei ole edes olemassa kymmenen vuoden päästä.

Nyt on nöyrä olo.

Jos kuulet itsesi sanovan "ei mulla oo aikaa katsoa noin pitkiä videoita" tai "en mä pysty keskittyyn noin kauan" olet paljon syvemmällä suossa, kuin luulet.

2 kommenttia:

Sanuska kirjoitti...

Se mitä sä teet, ei mun mielestä yhtään kalpene sen rinnalla mitä noi tekee. Jokainen määrittää omat halunsa ja asiat, joita haluaa tehdä. En ihan ymmärrä, miksi se mitä joku muu tekee vaikuttaa noin paljon. Negatiivisella tavalla.

Aleksi kirjoitti...

Kyllähän tuo merkinnän yksi kappale näyttää äkkiseltään negatiiviselta, mutta tämän tulkitseminen oman tekemisen vähättelyksi tai varsinkaan negatiiviseksi vaikutukseksi kokonaisuudessaan on varsin väärin.

Kyse on syvältäkouraisevasta ihailusta tyyppiä kohtaan, joka on a) nuori ja rajattoman lahjakas, jolla b) ei ole minkäänlaista sisäistä rajoitetta tehdä täsmälleen sitä, mitä haluaa ja jolla c) on keinot sen toteuttamisseen. Lisäksi tekemisen lopputulos on d) visuaalisesti silmittömän kaunis ja vaikuttava, mutta myös e) täysin ainutlaatuinen tapa taltioida katoavaa kulttuuria ja näin f) korvaamaton dokumentti, jonka arvo on syntyessään suuri, mutta joka muuttuu mittaamattoman arvokkaaksi ajan myötä. Saavutus on niin suuri, että en osaa kuvata tunnetta millään muulla sanalla, kuin nöyrä.

Toi jätkä on mulle rokkitähti, Jeesus, Spiderman ja Clark Kent samassa paketissa. Siis todella suuri inspiraation lähde, ei missään määrin lannistava voima.

Myöskin hieno mies ja arkkitehti J. vakkilainen maalaili tuossa toisessa sosiaalisessa foorumissa varsin osuvasti, että "Nöyryys on kunnianhimon polttoainetta, se pitää vaan laittaa oikeaan tankkiin"

Juuri siitä tässä on kysymys