lauantai 20. helmikuuta 2010

Koti

Tänään piti mennä kuvaamaan tämän vuoden versiota nääsimpron mainosjulisteesta. Ajatuksena on vetää tälvinen kesäretki vieläkin enemmän överiksi. Elohopea laski tänään kuitenkin niin jäätäviin lukemiin, että suunnitelmien toteuttaminen olisi mennyt hengenvaarallisen puolelle. Asiaan palataan siis hiukan myöhemmin.

Korvikeaktiviteetiksi löytyi lapsuudenkodin ympäristön dokumentointi poikkeuksellisen talven kylmimpänä päivänä. Valokuvien todellinen arvo tulee esiin vasta ajan kuluessa, mutta näitä katsellessa tuli jo nyt pienet sävärit ajatellessa kuinka suuri se tuleva arvo tulee olemaan.

Toki kyseessä on jälleen valokuvan henkilökohtainen arvo, joka syntyy 25:n vuoden mittaisesta suhteessa kuvan kohteeseen. Vaikka arvo ei välttämättä olekaan universaali, miettikääpä hetki tilannetta omasta näkökulmasta. Kuinka arvokas dokumentti lapsuudenkodista olisi sinulle 25:n vuoden kuluttua, kun tiedetään jonkinlaisella todennäköisyydellä, että tällainen talvi ei tule toistumaan sen ajan sisällä kertaakaan.

Ajatusta voi viedä vielä pidemmälle ajattelemalla kuvan mahdollista tulevaa arvoa omille lapsille, joiden kyky tallentaa muistoja kehittyy jossain neljän ja viiden vuoden välissä. Onko edes mahdollista mitata rahallista arvoa tarpeeksi ammattitaitoiselle kuvalle, joka kertoo laajasti miltä oma lapsuudenkoti ympäristöineen näytti aikana, jota ei itse voi muistaa?'










Ei kommentteja: