Olen alkanut taas kantaa kameraa mukana pienilläkin reissuilla. Se tuntui pitkään vastenmieliseltä, koska halusin pitää vapaata ja keskittyä elämiseen pelkän tarkkailemisen ja taltioinnin sijaan. Kun kuitenkin kävin läpi henkilökohtaista arkistoa parin vuoden takaa, huomasin silloin kuvaamieni henkilökohtaisten reissujen kuvien arvon. Tajusin ettei taltiointi ja tilanteessa eläminen ole toisiaan poissulkevia seikkoja. Kun siitä ei tee itse tarkoitusta tai aseta itselleen vaatimusta onnistua tallentamaan legendaarisia kuvaikoneita, kaikki on ihan ookoo. Tuloksella on joka tapauksessa henkilökohtaista arvoa. Kameran mukana kantaminen on toki jossain määrin taakka, joten jos ajatus tuntuu liian vaikealta, pelkällä kännykkäkamerallakin saa aikaan ihmeitä. Tärkeintä on jaksaa nähdä muutama tunti vaivaa parhaiden kuvien valikoimiseen ja niiden arkistoimiseen.
Seuraavalle reissulle saa startata jo tänään. Tällä kertaa kohteena on vähän lämpimämpi maanosa ja syli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti