Kameran eteen istuivat isoäitini, sekä kolme häntä seuraavaa sukupolvea suoraan alenevassa polvessa. Kuvat eivät sinänsä liity mitenkään tekniikkaan tai sen käyttöön, mutta niin ei ole tarkoituskaan. Sarjaan tulee sisältymään useampiakin kuvia, joissa teknologian käyttö ei ole täysin ilmeisessä roolissa. Tavoitteenani on luoda monipuolinen ja elämänläheinen dokumentaatio ihmisistä, joiden elämään teknologian käyttö liittyy, ei teknologiasta, joka hallitsee ja määrittää elämää.
Sarjan ensimmäisten kuvien teema on sukupolvet ja elämän luonnollinen kiertokulku. Jokainen kuvan kohteista on syntynyt erilaiseen maailmaan ja jokainen heistä kokee nykyisyyden eri tavalla. Viime vuosisadan alun elämän puutteen aiheuttamat haasteet ovat vaihtuneet yltäkylläisyyden mukanaan tuomiin ongelmiin, joiden sekä syitä, että ratkaisuja etsitään teknologiasta.
Teknologian rooli ihmisten elämässä on kuluneen yhdeksänkymmenen vuoden aikana kasvanut räjähdysmäisesti, muttä vajaa vuosisata ei kuitenkaan riitä muuttamaan paljon kauemmas historiaan ulottuvia inhimillisen elämän peruselementtejä. Sähköinen kakofonia saattaa monesti turruttaa meidät ja tehdä niiden perusasioiden näkemisestä vaikeampaa. Elämisen arvoinen elämä rakentuu edelleen ihmisten välisille suhteille ja ennen kaikkea sille henkiselle perinnölle, joka vanhemmat lapsilleen antavat.
Teknologia antaa nykyisin ennenkuulumattoman hyvät mahdollisuudet luoda yhteys sukupolvien välille, mutta mahdollisuutta ei käytetä hyväksi niin paljon, kuin olisi syytä. Yhteyden luominen ei ole hyvää liiketoimintaa, joten huomio keskitetään tuotekehityksessä aivan muualle. Saattaisikin olla korkea aika luoda sosiaalinen media, verkosto tai palvelu, joka keskittyy nimenomaan sen aikaisemmin mainitun henkisen perinnön vaalimiselle, ei pelkästään nykyisen mielentilan jakamiselle koko maailman kesken. Minulla ei ole ollut mahdollista tietää omista isoisovanhemmistani muuta, kuin miltä he näyttivät. Heillä ei ollut siihen työkaluja. Meillä on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti