Ida

On tullut aika rikkoa hiljaisuus ja kerätä kirjoitustauon aikana syntyneet ajatukset valokuvauksesta valmiiksi tekstiksi. Aloitan kuitenkin lainaamallani hyvän ystäväni, Henna Haaviston ajatuksia ennen vuodenvaihdetta valmiiksi saamani kuvausprojektin tuloksista. Projektissa kuvattiin 12 tyttöä erilaisissa maskuliinisuuden ja feminiinisyyden vastakkain asettelevissa teemoissa. Projekti oli varsin työläs, mutta opettavaisuudessan selvästi tekemisen arvoinen. Kaikki kuvat olivat tekniseltä toteutukseltaan joko valaistuksen osalta tai jälkikäsittelyllisesti mukavuusalueeni ulkopuolella. Tämä oli opettavainen haaste.

Esittelen vielä toisen kuvan Hennan tulkinnan kautta alkavalla viikolla.

Idan kuvassa tunnelmaa hallitsee vahvasti maskuliinisuuden ja feminiinisyyden leikki – ehkä jopa kilpailu. Miehisiin vaatteisiin pukeutunut/puettu nainen on suorastaan klassinen esittäessään naisen vahvana ja miehisen olemuksen myötä miehisyyteen assosioidun vallan ja voiman omaavana itsenäisenä toimijana. Toisaalta yhdistelmään nainen miehen vaatteissa liittyy myös voimakas fetissin mahdollisuus, eikä tässäkään kuvassa seksikkyyttä varsinaisesti yritetä peittää.

Kuva antaa voimakkaan vaikutelman kuvatun naisen omien tunnetilojen tärkeydestä. Vaikka nainen on asetettu kuvaan hyvinkin esille tai katsottavaksi, näyttää hän omalla asenteellaan ja eleillään ottavan kuvatilan omaan haltuunsa. Katse vaikuttaa jokseenkin välinpitämättömältä, kenties jopa ylimieliseltä. Istuma-asento sohvalla on suhteellisen rento, eikä noudattele siveän naisen kuvastoon kuuluvaa jalat ristissä istumista, vaikka ei toisaalta myöskään pyri imitoimaan stereotyyppisen ”miehistä” istumistapaa.

Vaatteet ja naisen päässään pitämä silinterihattu ovat eittämättä varsin miehisesti ladattuja, joten naisen jalat ja niissä olevat teräväkärkiset ja -korkoiset kengät asettuvat varsin kiehtovaan kontrastiin muun asukokonaisuuden kanssa. Jos miehisten vaatteiden katsotaan kertovan vallasta ja hallinnasta, voidaan mustasta nahasta valmistettujen teräväkärkisten korkosaappaiden samaten lukea edustavan eräänlaista stereotyyppisen naisisen vallan manifestaatiota. Toisaalta tämänkaltaista sm-henkistä vallan esittämistä on pidetty myös naista alistavana käytäntönä, erityisesti mikäli kuvauksen kohteena oleva(t) henkilö asetetaan selkeän esineellistävään kontekstiin: voimaa ja hallintaa symboloivista saappaista tulee tällöin naisen omaa identiteettiä rajaava ja kahlitseva määrittely. Idan kuva antaa kuitenkin vaikutelman siitä, että kuvan nainen on itse tehnyt päätöksen pukeutumisestaan juuri tietyllä tavalla. Kenties maskuliinisen ja feminiinisen vallan symbolien yhdistäminen on ollut tarkoituksellista, tavoitteenaan korostaa kantajansa oikeutta valita juuri itseä miellyttävät pukineet päällensä.

Mielenkiintoisen elementin kuvaan tuo naisen kädessään pitelemä palava sikari. Juuri sikari – 1900-luvun alusta eteenpäin eivät niinkään enää savukkeet, jotka myös naiset olivat omaksuivat poltettavikseen – kantaa yhä edelleen voimakkaan maskuliinista latausta itsessään, ja on muun muassa erilaisissa artisti- tai muiden tunnettujen henkilöiden kuvissa luettavissa helposti falliseksi symboliksi. Idan kuvassa sikarista nouseva savu täyttää lähes koko kuvatilan, luoden hämyisän ja kenties salaperäisenkin tunnelman. Myös sikarin kohdalla nainen kuitenkin hallitsee perinteisen miehistä symbolia suvereenisti – savu ei näytä häntä häiritsevän, vaan sikari näyttää pikemminkin olevan yksityisen nautinnon lähde.

Koko kuvasta jäävä yleisvaikutelma painottuukin omaan silmääni vahvasti itsenäisyyden ja oman itsen hallinnan – kenties myös sitä kautta löytyvän itsevarmuuden – puolelle. Vaikka kuva tarjoaa mahdollisuuksia moniin risteäviin – mahdollisesti myös kuvan naiselle epäedullisiin – tulkintoihin, on mielestäni ensiarvoisen tärkeää pyrkiä näkemään se voima ja itsenäisyyden tuntu, joka kuvaan on vahvasti ladattuna juuri mallina olleen naisen puolesta. Rohkeus, joka syntyy jo pelkästään siitä tiedosta, että on uskaltanut asettaa itsensä katsottavaksi, on Idan kuvassa selvästi näkyvillä.