Kasvot jäivät filmille ystävän valmistujaisissa. Parin kuolemaa tylsemmän tavallisen komposition jälkeen rojahdin penkille täysin ryhdittömästi makoilemaan. Kuvakulman valintaa helpotti ehkä sekin, että kuvauksen kohde on melkein 30cm pidempi, kuin minä. Luonnollinen vinkkeli siis. Opiskelijakämpän kattovalo oli kerrankin oikeassa paikassa oikealla tavalla, kunhan sen esin löysi.
Kämpän seinää kiertelivät kultaköynnökset. Hiukan sekaisella tietokonepöydällä makasivat oivallisesti valmistuneen paperit. Huoneessa kevyt nousuhumala, pari kitaraa ja sello. Nämä opiskelijakämpät on nykykerrostaloista ehkä ainoita, joihin vielä pääsee vierailemaan ihan kutsuttuna ja vapaan hauskanpidon merkeissä. Siksi minusta tuntuu, että kavereiden asunnot on yksi niistä asioista, joita mulla tulee eniten ikävä kun(jos) saan paperit koulusta käteen.
ps. Life julkaisi koko kuva-arkistonsa ilmaiseksi netissä. Tuolla saa kulumaan tunteja. Hakujärjestelmä on vaan harmillisen onneton.
1 kommentti:
Ei se aina ole helppoa katsoa ylhäältä maailman menoa. Joskus eri perspektiivi voisi saada ajatusmaailman eri asentoon. On päiviä jolloin kadehtii pieniä ihmisiä ja tämä on yksi niistä. Pitkä tai pätkä, aina on asioita joita haluaisi nähdä toisen asemasta
Lähetä kommentti