Miia

Tässä luvattu toinen osa TTY:n naiskauneudesta syväanalyysin kera. Haluan aluksi kuitenkin avata hiukan kuvan teknistä toteutusta.

Kuva on yhdistelmä kahdesta ruudusta. Valotin ensin Miian vaatteet päällä takavasemmalta valaisevalla strippisofboksilla (no pun ja sillee.) Tämän jälkeen vaatteita vähennettiin radikaalisti, valo siirrettiin takaoikealle ja Miialle haettiin mahdollisimman sama asento, kuin ensimmäisessä ruudussa. Tytön tanssijatausta oli tässä melkoinen etu, sillä oikea asento löytyi lähes hämmästyttävän tarkasti.

Seuraavaksi itse sisällöstä ja paljon syvällisemmin. Kiitokset jälleen Hennalle.

Miian kuvassa nainen poseeraa kameralle tummaa taustaa vasten. Taustan synkkyys on hallitsevaa, vaikka naiseen kohdistettu ja/tai hänen säteilemänsä valo irrottaakin hahmon tehokkaasti taustasta. Katsojalle ei ole selvää, tuleeko naiseen lankeava valo ulkopuolisesta lähteestä, vai ”hehkuuko” hän itse. Kohti valoa käännetyt kasvot antaisivat olettaa valon lankeavan jostain muualta – toisaalta myös hahmon oikea puoli on valaistu, ihon valkeudesta johtuen kenties jopa voimakkaammin kuin vasen puoli. Taidehistoriallisessa kontekstissa kasvoille lankeava valo voi viitata muun muassa pyhimyskuvauksiin ja valaistumiseen, mutta se kantaa mukanaan myös alistumisen ja hiljentymisen mahdollisia luentoja (valo erottelee jonkun muista). Miian kuvassa alistumista ei ole havaittavissa, mutta (joukosta) erottuminen ja kasvojen oletettavasti päättäväinen ilme antavat ymmärtää kyseessä olevan tärkeä hetki – kenties jotain valaistumisen, oivalluksen tai voiton kokemuksen kaltaista.

Todennäköisesti keskivertokatsoja ei kuitenkaan viipyisi näinkään pitkään pohtimassa taustan ja valon merkityksiä kuvalle. Varsinaiseksi katseenkiinnittäjäksi onkin tarkoitettu naishahmon vartalo, joka ensisilmäyksen jälkeen paljastuu hyvin kaksinaiseksi ilmestykseksi. Hahmon vasen puoli on vaatetettu, oikea paljas. Merkittävää ei olekaan ainoastaan vaihtelu puetun ja riisutun välillä, vaan myös se, mitä on puettu ja mitä mahdollisesti paljastettu.

Vaatteet päällä ihminen on länsimaisessa kulttuurissa turvassa ja (ainakin jossain määrin) katseilta suojattu. Vaatteillaan ihminen voi ilmentää persoonaansa, ja ne toimivat varsin tehokkaana merkkijärjestelmänä muille luettavaksi. Miian kuvan naishahmon vaatteita voisi kuvailla asiallisiksi ja kenties huomiota herättämättömiksi: kauluspaidalla ja siihen sopivalla alaosalla pärjäisi ainakin useimmilla työpaikoilla. Silti nekin vaatteet kantavat omaa merkkikieltänsä: kauluspaita assosioituu virallisuuteen ja pätevyyteen, koko asu yhdessä luo vaikutelman voimakkaasta ja itsevarmasta naisesta, joka pukeutuu tilanteen vaatimalla tavalla.

Verrattuna alastomaan oikeaan puoleen vaatetetun vartalon linja on myös suorempi (asiallisempi), kuin kurvikas ja paljas puoli. Vasemman puolen lukisinkin helposti voimakkaaksi ja vahvaksi, mutta suojaamaan käännetty käsi rikkoo eheän luennan. Mitä vaatetetun puolen päälle käännetty käsi tarkoittaa? Miksi tavallisesti suojassa olevaa puolta pitää erikseen varjella nostamalla käsi sen päälle? Mikäli kädet olisivat päinvastoin, suojauksen tarve olisi helppo ymmärtää: käsi peittäisi muuten suojatonta alastonta kehoa. Nyt katsoja jää kuitenkin pohtimaan asennon merkitystä tarkemmin. Tarvitaanko suojaa kenties jotain sellaista vastaan, jonka suunnan kasvoille lankeava valo osoittaa? Myös kasvot ovat kääntyneet vaatetetulle puolelle – ilme on päättäväinen mutta ei pelokas. Kenties kuvan naisen vahva puoli onkin oikeasti alaston puoli, ja suojelua kaipaakin vaatetettu vartalo.

Alaston oikea puoli kiinnittää todennäköisesti kuitenkin tehokkaammin katsojan huomion, toimiessaan voimakkaana kontrastina tavallisesti näkevillemme vaatetetuille kehoille. Mielenkiintoisesti – tietoisesti tai ei – kuva myös noudattelee tyypillisiä naisruumiin kuvaamisen traditioita: alaston, kurvikas nainen on kuvan ulkopuolisen katsojan katseen armoilla, ja esitetty varsin perinteikkäässä asennossa käsi lantion kaarta korostamassa. Paljaalle olkapäälle laskeutuvat vaaleat kiharat vielä lisäävät assosiaatioita kuuluisien kauniiden naisten kuviin. Vapaana olevat hiukset myös viestivät luonnollisuudesta ja liittävät siten hahmon alastoman puolen naiseuden perinteiseen – lähes aina alistavaan – kontekstiin: lähelle luontoa ja luonnollista, kauas kehityksestä ja sivistyksestä.

Kuvan kokonaisuutta katsottaessa olisi toisaalta mielestäni väärin lukea koko hahmo naista perinteisesti alistavaan objektiiviseen asemaan. Vaikka tässä(kään) kuvassa naisella ei ole mahdollisuutta ottaa kontaktia katsojaan ja siten aktiivisesti esittää itsensä toimijana ja oman kehonsa hallitsijana, ei kuvan olemus kuitenkaan anna ymmärtää hänen omaksuneen passiivista tai objektin paikalle redusoitua asemaa. (Vaatetetun) sivistyksen ja (alastoman) luonnollisuuden dualismi asettuukin Miian kuvassa mielenkiintoiseen dialogiin katsojan omien ”lukutottumusten” kanssa. Itse näen vasemman puolen edustavan jotain perinteisesti vahvaa, joka kuitenkin tarvitsee suojelua, oikean alastoman puolen edustaessa ehkä jotain enemmän ”aidompaa” itseä, jota ei tarvitse peittää tai varjella. Naisen päättäväinen ilme hallitsee kuvaa varmasti ja rauhallisesti, kuva-alaa ja taustalla häilyvää tummuutta halliten, ottaen toimijan roolin itselleen, vaikka ei katsojan katseeseen pystyisikään vastaamaan.

Mitä sinä näet?

Ida

On tullut aika rikkoa hiljaisuus ja kerätä kirjoitustauon aikana syntyneet ajatukset valokuvauksesta valmiiksi tekstiksi. Aloitan kuitenkin lainaamallani hyvän ystäväni, Henna Haaviston ajatuksia ennen vuodenvaihdetta valmiiksi saamani kuvausprojektin tuloksista. Projektissa kuvattiin 12 tyttöä erilaisissa maskuliinisuuden ja feminiinisyyden vastakkain asettelevissa teemoissa. Projekti oli varsin työläs, mutta opettavaisuudessan selvästi tekemisen arvoinen. Kaikki kuvat olivat tekniseltä toteutukseltaan joko valaistuksen osalta tai jälkikäsittelyllisesti mukavuusalueeni ulkopuolella. Tämä oli opettavainen haaste.

Esittelen vielä toisen kuvan Hennan tulkinnan kautta alkavalla viikolla.

Idan kuvassa tunnelmaa hallitsee vahvasti maskuliinisuuden ja feminiinisyyden leikki – ehkä jopa kilpailu. Miehisiin vaatteisiin pukeutunut/puettu nainen on suorastaan klassinen esittäessään naisen vahvana ja miehisen olemuksen myötä miehisyyteen assosioidun vallan ja voiman omaavana itsenäisenä toimijana. Toisaalta yhdistelmään nainen miehen vaatteissa liittyy myös voimakas fetissin mahdollisuus, eikä tässäkään kuvassa seksikkyyttä varsinaisesti yritetä peittää.

Kuva antaa voimakkaan vaikutelman kuvatun naisen omien tunnetilojen tärkeydestä. Vaikka nainen on asetettu kuvaan hyvinkin esille tai katsottavaksi, näyttää hän omalla asenteellaan ja eleillään ottavan kuvatilan omaan haltuunsa. Katse vaikuttaa jokseenkin välinpitämättömältä, kenties jopa ylimieliseltä. Istuma-asento sohvalla on suhteellisen rento, eikä noudattele siveän naisen kuvastoon kuuluvaa jalat ristissä istumista, vaikka ei toisaalta myöskään pyri imitoimaan stereotyyppisen ”miehistä” istumistapaa.

Vaatteet ja naisen päässään pitämä silinterihattu ovat eittämättä varsin miehisesti ladattuja, joten naisen jalat ja niissä olevat teräväkärkiset ja -korkoiset kengät asettuvat varsin kiehtovaan kontrastiin muun asukokonaisuuden kanssa. Jos miehisten vaatteiden katsotaan kertovan vallasta ja hallinnasta, voidaan mustasta nahasta valmistettujen teräväkärkisten korkosaappaiden samaten lukea edustavan eräänlaista stereotyyppisen naisisen vallan manifestaatiota. Toisaalta tämänkaltaista sm-henkistä vallan esittämistä on pidetty myös naista alistavana käytäntönä, erityisesti mikäli kuvauksen kohteena oleva(t) henkilö asetetaan selkeän esineellistävään kontekstiin: voimaa ja hallintaa symboloivista saappaista tulee tällöin naisen omaa identiteettiä rajaava ja kahlitseva määrittely. Idan kuva antaa kuitenkin vaikutelman siitä, että kuvan nainen on itse tehnyt päätöksen pukeutumisestaan juuri tietyllä tavalla. Kenties maskuliinisen ja feminiinisen vallan symbolien yhdistäminen on ollut tarkoituksellista, tavoitteenaan korostaa kantajansa oikeutta valita juuri itseä miellyttävät pukineet päällensä.

Mielenkiintoisen elementin kuvaan tuo naisen kädessään pitelemä palava sikari. Juuri sikari – 1900-luvun alusta eteenpäin eivät niinkään enää savukkeet, jotka myös naiset olivat omaksuivat poltettavikseen – kantaa yhä edelleen voimakkaan maskuliinista latausta itsessään, ja on muun muassa erilaisissa artisti- tai muiden tunnettujen henkilöiden kuvissa luettavissa helposti falliseksi symboliksi. Idan kuvassa sikarista nouseva savu täyttää lähes koko kuvatilan, luoden hämyisän ja kenties salaperäisenkin tunnelman. Myös sikarin kohdalla nainen kuitenkin hallitsee perinteisen miehistä symbolia suvereenisti – savu ei näytä häntä häiritsevän, vaan sikari näyttää pikemminkin olevan yksityisen nautinnon lähde.

Koko kuvasta jäävä yleisvaikutelma painottuukin omaan silmääni vahvasti itsenäisyyden ja oman itsen hallinnan – kenties myös sitä kautta löytyvän itsevarmuuden – puolelle. Vaikka kuva tarjoaa mahdollisuuksia moniin risteäviin – mahdollisesti myös kuvan naiselle epäedullisiin – tulkintoihin, on mielestäni ensiarvoisen tärkeää pyrkiä näkemään se voima ja itsenäisyyden tuntu, joka kuvaan on vahvasti ladattuna juuri mallina olleen naisen puolesta. Rohkeus, joka syntyy jo pelkästään siitä tiedosta, että on uskaltanut asettaa itsensä katsottavaksi, on Idan kuvassa selvästi näkyvillä.

Don Rosa

There are things you just can't do with a digital camera. Such as taking a photo of your childhood hero and getting it signed 30 seconds later. Thank you for making my childhood a bit more awesome Keno!

Nöyryys

Aloitin aamun vähän kyseenalaisella tavalla. Menin tarkistamaan työpaikalla nopeasti google feed readerista mitä sosiaalisen median maailmassa tänään tapahtuu. Kaiken hassuttelun ja sisällöttömien pohdintojen keskeltä löytyi tämä.

Nyt olen täysin lukossa. Pitäisi aloittaa työnteko, mutta ihan kaikki, jonka keskellä elän ja jonka vuoksi työskentelen tuntuu tyhjältä ja merkityksettömältä. Tavoitteet valokuvaajana löysivät aivan uuden perspektiivin. Tuon videon jälkeen minun pitää määritellä kokonaan uudestaan se, mitä tarkoittaa "olet itse ainoa rajoitteesi"

Onko minun tarkoitus elää sen kautta, mitä saan kirjoitettua sähköiseen dokumenttiin jonkun muun toimeksiannosta? Dokumentin asiasisältö vanhenee vuodessa. Sitä ei ole edes olemassa kymmenen vuoden päästä.

Nyt on nöyrä olo.

Jos kuulet itsesi sanovan "ei mulla oo aikaa katsoa noin pitkiä videoita" tai "en mä pysty keskittyyn noin kauan" olet paljon syvemmällä suossa, kuin luulet.

Töitä tarjolla kauppatieteiden tai teollisuustalouden opiskelijalle

Minusta on täysin älytöntä, että reilun 10k€ hintaisten autojen markkinoinnin visuaaliseen puoleen panostetaan valtavia summia, mutta kymmeniä kertoja kalliimpien asuntojen myyntimateriaaliksi hyväksytään luokattoman huonoja pokkariräpsyjä. Toki asunnon ostopäätös tehdään vasta näytön perusteella, mutta on silti mielestäni lyhytnäköistä olla sijoittamatta muutaman promillen verran asunnon myyntihinnasta houkuttelevaan myyntimateriaaliin.

Olen täysin varma, että edustavilla ja havainnollisilla kuvilla on merkittävä vaikutus asuntojen näytössä kävijöiden määrään ja sitä kautta myyntiaikaan ja mahdollisesti myös myyntihintaan.

Minua kiinnostaisi tehdä asiasta tarkempaa tutkimusta, jotta väitteen voisi perustella numeroin. Oma ydinosaaminen on kuitenkin muualla, kuin markkinatutkimuksen suunnittelussa ja toteuttamisessa, eikä minulla yksin olisi sellaiseen resurssejakaan. Hakusessa olisi siis osaamista oman ammattiaidon jatkeeksi.

Tarjolla on aihe nohevan kauppatieteilijän kandiksi, tai ehkä jopa graduksi asti. Tarjoudun kuvaamaan vertailututkimukseen tarvittavan määrän asuntoja, joiden myyntitietoja voitaisiin verrata ja tämän pohjalta mitata minkälainen vaikutus kuvamateriaalilla on asunnon myyntiin.

Opinnäytetyöstä maksettava palkka riippuu siitä, millä hinnalla asuntojen kuvat saadaan myytyä välittäjälle. Työ voidaan aloittaa aikaisintaan tänä syksynä.

Mikäli siis tunnet aihetta vailla olevan markkinoinni opiskelijan, olisin kiinnostunut yhteystiedoista.

Porokisat

Viime viikonloppu tarjosi mielenkiintoista vaihtelua valokuvaajaopiskelijan arkeen. Maanmainiota ääni- ja valoistusfirmaa, Riemurinnettä luotsaava kaveri tarvitsi apua pienimuotoiseen valaistuskeikkaan Posiolla. Matka pelipaikalle, Himmerkin lomakeskukseen oli varsin pitkä, mutta koska matkaseura oli oivallista, se ei ollut mikään ongelma. Harvoinpa yli 700:n kilmetrin automatka sujuu kokonaisuudessaan mukavasti jutellen ja tulevia projekteja ideoiden. Kiitos Miquelille siitä.

Itse valaistushomma yllätti hieman, sillä todellinen tarve paikan päällä selvisi varsin erilaiseksi, kuin alkuperäinen tilaus. Haasteena oli keksiä, miten 200 metriä pitkä porosprint-rata saadaan kokonaisuudessaan valaistua mukana olleella kalustolla, joka oli mitoitettu enemmänkin pienimuotoisen ulkotunnelmavalaistuksen luomiseen. Pienen teekkarihenkisen pohdinnan jälkeen ratkaisu saatiin kuitenkin tehtyä ja olenkin lopputulokseen lähtökohdat huomioiden varsin tyytyväinen.

Sain sovittua valaisuhomman yhteyteen myös pienen kuvauskeikan. Sen satoa seuraavaksi.

In English for change

I decided to change the language of this entry for few reasons. The most important one being the fact that I've learned nearly everything I know about lighting from David Hobby, the author of the single most influential photography blog in current millennium. In addition to teaching the basics of lighting to a generation of eager photographers, he also stresses the importance of working as a community. The information distribution model is no longer from one to many. It's from many to many and the potential in that is mind-blowing. So here's my attempt to start giving back to the community.

The following picture was shot for a poster of the improvisation-theater I've been a part of couple of years. Featuring in the photo, also our lovely dance group in their orange tees.

My last entry (in Finnish) presented a small challenge to figure out how the end result of the freezing photo shoot was post processed. Some of the guesses were partially right, but no-one managed to find all of the details, which of course makes me very satisfied. If you haven't seen the photo before, I urge you to take a look at it and try to reverse engineer it before reading the following making of section.

So here's how the puzzle was assembled. 100% of the insanity going on in the photo has been shot outside, but not in one frame. We first built the composition by giving all the models a place to stand in and an activity to perform. Being actors and dancers, the people adapted the roles easily so all I had to take care of was to make sure, that no-one would cover the other and that I'd be able to press the button when the cannonball was in the air. After finding the positions it was time to get rid of the excess clothes and start the freezing picknick. The temperature was around 0°c at the time. We originally planned to shoot the picture the previous weekend, but it was around minus 25 then, so we decided to value functioning fingers and toes more than a cool story to tell for our children.

I loved the first frame. It had everything I needed for the post, but it seemed foolish to prepare for the shoot for hours and take just one frame. So we did it again just in case. It turned out to be a good idea, because the other frame had some important elements too.

The photo below is a direct raw conversion so yes, the guys are in the water. I only added the red circle to point out which elements I left in the final composition from this frame, although the circle is a bit too small. This frame worked as canvas for the following elements.

I wanted the poster to look like a continuous transition from snow to sky so the trees here were problematic. I had to shoot the frame using gigantic wide angle of 14mm lens because the only way to get to a proper shooting angle was to climb to the railing which you can partially see in the frame. The distortions of the lens make the people further away look like ants and the focal length bends the people standing on the right quite a lot. I'll just have to start saving for a crane of my own.

And here's finally something for the strobists. The scene was lit with two profoto 600r flashes positioned just outside the frame on the right. I wanted to add at least some sunshine and form to the flat ambient. The flashes draw the cannonball out of the back round, which makes the guy look a bit photoshopped (which he undeniably is), but that doesn't lessen the value of his job one bit. I can tell you the water he jumped into was rather chilly.

Here's the professional high quality lighting diagram:

As I said, the trees were a problem. The frame cut the tops so borderless transition was impossible. It would have been possible to frame them out with a longer focal length (as the next picture indicates), but that just wasn't an option here.

Because of the ridiculous restrictions the "reality" gave us, I again had to make it more suitable for our needs. I was shooting in the other side of town the day before, and the perfect horizon presented itself almost accidentally. Yes, there is a tennis net in the front, but that's a completely different story.

The first frame would have been suitable for the poster directly, but I wanted to challenge myself a bit and take the slightly better elements from the second frame and embed them into the first. I used the guys in the boat and the grill party with bigger flames and slightly better position of the bystanders. Unfortunately the redheaded girl was looking at the camera, so I took her head from the first frame. Here's the second frame, again from the camera.

The final composition includes a bit of perspective distortion adjustments, though I couldn't get rid of them completely. I also cloned the flash reflection away and moved the red skier a bit forward and added some snow to the bottom of the frame for balance.

So that's it. I think that the biggest photoshop-givaway here are the now absent trees reflecting from the water. Apart from that, I'm pretty satisfied that at least the untrained eye (no offence anyone) couldn't pick up the shenanigans.

As far as I know, this is how big part of the commercial photos are made, so I really think that it is important for the consumer to realize that photographs do lie. In fact some say that they do nothing but lie. Small enhancements in the reality makes things more interesting, but I still think that credible result can be achieved only from outstanding starting point. In this case, bunch of amazingly cool people who think posing for a photo in bikini and shorts is a great way to spend a midwinter evening.

I'd say that Annamaija got it the closest by guessing that the horizon is added later. So feel free to collect your passport-photo prize at any time.

Ps. David, I do hold you accountable for your promise to pack and come to Finland to hide from snow. As you can see, it's not a problem here. Just make sure you're not taking the train for they don't seem to share the attitude.