Tampereen teknillinen seura

Vuosijuhlat hotelli Tammerissa. Pimeissä saleissa kuvaaminen on osoittanut jo monta kertaa, että pienellä kaukolaukaistavalla salamalla saa lisättyä vaikeimpaankin valaistukseen reippaasti särmää. Suomalaisen valokuvauksen ylilordi Matti J. Kaleva veisteli joskus, että valomaailmaa ei ole, ammattitaitoisen kuvaajan pitää pystyä luomaan se itse.

Monet dokumenttikuvaajat vannovat vallitsevan valon käytön nimeen, monesti ihan pitävin perustein. Mielestäni kuitenkin väite siitä, että salaman käyttö pilaisi valokuvan tai kuvattavan hetken ei ole järin vakaalla pohjalla. Koska siten tilanne saadaan monesti näyttämään paljon tarkemmin siltä, mitä silmä tilanteessa ollessaan näkee. Yksisilmäinen kamera ei näe kolmiulotteista muotoa millään muulla tavalla, kuin valon ja varjon muutoksiin perustuen, joten monessa tapauksessa muodon tuominen kuvaan lisävalolla on askel lähemmäs dokumentaarista tarkkuutta, ei poispäin siitä.

Tämäkään ei tietenkään ole sovellettavissa aukottomasti joka tilaisuuteen. Lisävalon käyttö on kuitenkin muodostunut itselleni luontevaksi tavaksi nostaa esiin asioita, joita haluan valokuvassa korostaa.

Koti

Tänään piti mennä kuvaamaan tämän vuoden versiota nääsimpron mainosjulisteesta. Ajatuksena on vetää tälvinen kesäretki vieläkin enemmän överiksi. Elohopea laski tänään kuitenkin niin jäätäviin lukemiin, että suunnitelmien toteuttaminen olisi mennyt hengenvaarallisen puolelle. Asiaan palataan siis hiukan myöhemmin.

Korvikeaktiviteetiksi löytyi lapsuudenkodin ympäristön dokumentointi poikkeuksellisen talven kylmimpänä päivänä. Valokuvien todellinen arvo tulee esiin vasta ajan kuluessa, mutta näitä katsellessa tuli jo nyt pienet sävärit ajatellessa kuinka suuri se tuleva arvo tulee olemaan.

Toki kyseessä on jälleen valokuvan henkilökohtainen arvo, joka syntyy 25:n vuoden mittaisesta suhteessa kuvan kohteeseen. Vaikka arvo ei välttämättä olekaan universaali, miettikääpä hetki tilannetta omasta näkökulmasta. Kuinka arvokas dokumentti lapsuudenkodista olisi sinulle 25:n vuoden kuluttua, kun tiedetään jonkinlaisella todennäköisyydellä, että tällainen talvi ei tule toistumaan sen ajan sisällä kertaakaan.

Ajatusta voi viedä vielä pidemmälle ajattelemalla kuvan mahdollista tulevaa arvoa omille lapsille, joiden kyky tallentaa muistoja kehittyy jossain neljän ja viiden vuoden välissä. Onko edes mahdollista mitata rahallista arvoa tarpeeksi ammattitaitoiselle kuvalle, joka kertoo laajasti miltä oma lapsuudenkoti ympäristöineen näytti aikana, jota ei itse voi muistaa?'

-19c

Talvi on tähän asti ollut hienoin vuosikausiin. Olisin täysin valmis nostamaan sen sään puolesta, mutta ennen kaikkea visuaalisesti kauneimmaksi talveksi, jonka muistan.

Lumi on kiehtova kuvaskohde haasteellisuutensa ansiosta. Päivänvalossa kuvattu kaunis lumikinos latistuu lähes poikkeuksetta valokuvassa tasaisen valkoiseksi matoksi, josta ei erotu kunnon muotoa, eikä tekstuuria. Valo on kaikkialta heijastuessaan niin tasainen, kuin ylipäätään mahdollista.

Lumen mielenkiintoisuus tulee minulle siitä, että koko maiseman ollessa täysin valkoinen, se erottuu kuvassa vielä lähes säkkipimeässä. Olematonkin määrä valoa nostaa sen kameran sävyalueelle. Pimeyttähän käsiteltiin taannoin myös aamulehden kuvakisassa, jonka voittajateos tosin oli ansioitunut mielestäni enemmänkin siinä, että se onnistui tallentamaan vuorokaudenaikaan nähden poikkeuksellisen kirkkaasti valaistun hetken, ei varsinaisesti pimeyttä. Muodottoman pimeyden kuvaamisesta lähti ajatus seuraavaan sarjaan.

Kuvat on otettu lähes kahdenkymmenen asteen pakkasella, hiukan auringonlaskun jälkeen. Halusin korostaa ympäristön karuutta painamalla sävyt niin tummiksi, kuin mahdollista. Samalla yhdistävä teema, vahvasti korostettu sininen, nousee esiin ja kertoo siitä, mitä valoton ja kylmä mutta kaunis luonto minulle edustaa.

Rekrymessuista

Olisiko hyvä idea tarjota yritysmessuilla opiskelijoille jotain, joka oikeasti eroaa joukosta?

Mulla olisi tarjota tuohon idea, jolla yrityksen positiivinen näkyvyys on taattu. Ota yhteyttä, jos kiinnostaa. aleksi@nakedeye.fi

Suurkiitos tiedonkeruuavusta Miia Puraselle ja Merja Ryöpylle

Joulutervehdys

Koen olevani varsin etuoikeutettu voidessani työskennellä opiskelun ohessa valokuvaajana. Työ on mahtava sekoitus luovuutta, ihmissuhdetaitoja, haasteita ja hauskoja hetkiä.

Taakse jäävä vuosi on herättänyt valtavasti ajatuksia valokuvan arvosta muistona. Henkilökohtaisen elämänkokemuksen hiljalleen karttuessa arv0stus aikaisemmin otettuja kuvia kohtaan on kasvanut valtavasti ja kehitys jatkunee saman suuntaisena jatkossakin. Kuolemattoman nuoren miehen kypsyessä pikku hiljaa ajan kulusta hiukan tietoisemmaksi aikuseksi alkaa käydä konkreettisesti ilmi, että menneestä käteen jää todella vain muistot, jotka haalistuvat ilman konkreettista apuvalinettä pelottavan nopeasti. Siksi ensi vuoden tavoitteena onkin muun muassa teettää valokuvista aikaisempaa enemmän paperivedoksia, jotka eivät ole alttiita väistämättömille tietotekniikkaongelmille. Tätä voin suositella lämpimästi ihan kaikille. Juuri sinun kovalevysi tulee hajoamaan täysin varmasti ennemmin tai myöhemmin.

Ajatuksia on herännyt myös valokuvausalan tulevaisuudesta. Lienee selvää, että valokuvauksen tulevaisuus ammattina on valtavan mullistuksen kourissa ja myllerryksestä selviäminen menestyksekkäästi vaatii jatkossa valtavasti mukautumiskykyä ja ymmärrystä alan muutoksesta niin ammattilaisen, harrastajan, kuin kuvaajan asiakkaankin näkökulmasta. Harrastuneisuuden kasvu tulee olemaan valtavan hieno juttu, sillä se saa ihmiset varmasti arvostamaan valokuvaa ja sitä kautta valokuvaajia enemmän.

Kiitos ja ensi vuonna jatketaan!

Kylmäkö?

"Silloin kun isoisä oli nuori, meillä oli niin paljon rahaa, että mäkkäristä ostettua fantaa ei kukaan jaksanu juoda loppuun ja niin paljon pakkasta, että se jääty pois heitettäessä ennen maahan osumista"

6.12.

Syvärille muonituslotaksi lähtenyt nuori nainen teki kauppiasperheestä sotaan lähetettyyn tulenjohtoalikersanttiin niin suuren vaikutuksen, että tämä piiritti lottaa kirjeitse yli kahden vuoden ajan. Piiritys jatkui siitäkin huolimatta, että tuohon ajanjaksoon mahtui pitkiä pätkiä, jolloin vastausta kirjeisiin ei kuulunut. Sinnikkyys kuitenkin palkittiin pieni sekatavarakauppa Parolassa sai uuden emännän.

Yhteinen matka jatkui vuoden 1989 tammikuuhun asti.

Iso-isoäiti lapsensa lapsenlapsi sylissään. Syväriltä tultiin varsin pitkälle ja vieläpä kadehdittavan kunnioitettavalla tavalla.