perjantai 28. elokuuta 2009

Slovenia

Reissukuvista vuorossa Slovenia. Maan parasta antia in order of appearance: Junassa tavattu kanadalainen parivaljakko Simon ja Jeff, valokuvanäyttely Ljubljanan linnassa, kaupungin läpi kulkeva joki, entisen Jugoslavian armeijan vallatut parakit, jotka on muutettu salakapakoiksi, vapaiden taiteilijoiden ja nuorten leikkikentäksi sekä lopuksi Blaz ja Natalja.

Ljubljana oli ensimmäinen kaupunki, jossa pääsin kokeilemaan sohvasurffausta ja näkemään mistä siinä on todella kyse. Vieraanvaraisuudesta, odottamattomista käänteistä ja uusien täysin yllättävien paikkojen löytämisestä, joihin ei törmäisi yksin matkustaessa koskaan.





















































































sunnuntai 23. elokuuta 2009

Maija ja Matias


Tällä kertaa perinteisen kaavan rikkomisen kohteena on kahden hyvän ystävän hääkuva. Kantavana ajatuksena oli rakentaa poikkeuksellisen laaja kuva vihkimiljööstä, joka on sidottu nimenomaan Maijan ja Matiaksen hääpäivään. Ongelmaksi luonnollisesti muodostuu se, että ainoastaan kalansilmäobjektiivi voisi tarjota riittävän polttovälin kaiken halutun mukaan saamiseen, mutta linssin piirto ja optinen laatu on niin luokaton, että sen käyttäminen ei tule kysymykseen.

Fotarin photomerge on osoittautunut vallan oivaksi välineeksi korjata liian pitkän polttovälin aiheuttamia ongelmia. Erilaisten panoraamojen rakentaminen on tehty ihailtavan helpoksi ja lopputulos on automaattiliimauksen jälkeen usein lähes suoraan käyttökelpoinen. Väline on kuitenkin itselle sen verran uusi, että lopputulos oli tällä kertaa vääristymien takia varsin raakile.

Seuraavat kuvat on rakennettu kuudesta päällekkäin kuvatusta vaakarajauksesta, jotka on yhdistetty mergen avulla. Ensimmäisen kuvan vääristymien ja hiukan yksitoikkoisen taivaan korjaamiseen kului aikaa noin kuusi tuntia.


























keskiviikko 12. elokuuta 2009

Venetsia

Filmille kuvaaminen lisää kuvan arvoa ainakin kuvaajalle kuvan sisällöstä riippumatta. Sen lisäksi, että kuvauksen tulosta ei näe heti, sen esiin saamiseen vaadittava työmäärä on paljon suurempi. Jännitys kuvia kehittäessä on monivaiheinen ja moninkertainen. Se alkaa jännityksellä siitä, onko filmille tarttunut ylipäätään yhtään mitään, sirtyy jännitykseen kehityksen onnistumisesta ja loppuu kuvien läpikäymiseen ja kuvaustilanteiden muistelemiseen. Jos ja kun ruudulle on tarttunut ylipäätään jotain, tuntuu kuva onnistuneelta. Kun tähän lisätään vielä annos nostalgiaa vanhasta mustavalkoisesta ja rakeisesta ulkomuodosta, alkaa instant-arvo olla kasassa.

Käsitys arvosta on tietenkin vain subjektiivinen, aivan niin kuin kaikessa muussakin valokuvauksessa. Suurin osa siitä muodostuu katsojan ja kuvauksen kohteen suhteesta. Mikäli kuvaaja tuntee kuvauksen kohteen entuudestaan, tai on jopa ollut läsnä kuvaustilanteessa, arvo on aivan eri mittaluokassa kuin jollekin, joka ei pysty samaistumaan kohteeseen tai tilanteeseen.

Näillä kuvilla on minulle arvo. Sama ei välttämättä päde keneenkään muuhun. Se on lähtökohta, joka jokaisen valokuvaajan pitäisi ymmärtää ja hyväksyä.













































































sunnuntai 2. elokuuta 2009

Kaari

Harrastuksen siirtäminen työksi on unelmallista hommaa monella tavalla. Kuitenkin, kameran muuttuessa työvälineeksi, se muuttuu vapaa-ajalla merkittävän raskaaksi eikä rungon kantaminen mukana joka paikkaan tule oikein enää kysymykseen. Tämä puolestaan aiheuttaa sen, että moni tallentamisen arvoinen hetki tai tilanne jää elämään vain keskinkertaisessa muistissa.

Kerrankin kävi tuuri. Sateenkaari käveli vastaan hääkeikalta palatessa.

lauantai 4. heinäkuuta 2009

Matkaan

Repussa on tyhjiöpakattujen vaatteiden lisäksi kuusi rullaa mustavalkofilmiä ja faijan vanha järjestelmäkamera. Kauniina tarkoituksena olisi taltioida pala itäeurooppalaista elämää, toivottavasti muustakin kuin pelkästään turistin näkökulmasta. Kaikki tärkeät dokumentit on kasassa ja nyt pitäisi vääntäytyä nukkumaan huomista odottamaan.

Jopa on jännää jättää kotimaa taakse pitkästä aikaa. Onneksi paluuviikonlopulle on jo suunniteltu niin mukavaa ohjelmaa, että takaisin saapuminen tuskin harmittaa hiukkaakaan.

keskiviikko 24. kesäkuuta 2009

Jani ja Laura

Häävalokuvaajan tehtävä on haasteellisuudestaan ja valtavasta vastuustaan huolimatta mielenkiintoinen ja kiitollinen. Pitkän työpäivän tärkein tavoite on luonnollisesti tallentaa mahdollisimman kattava kuvaus päivän kulusta, vieraista, tunteista ja miljööstä, mutta mikään ei estä nauttimasta juhlasta kaiken tämän lomassa.

Sekä lopputuloksen, että kuvaajan itsensä kannalta on merkittävästi parempi, että kuvaaja elää mukana juhlassa niin paljon, kuin mahdollista. Vieraiden kanssa kommunikointi ja sosiaalinen kanssakäyminen on välttämätöntä. Se on ainoa tapa päästä tarpeeksi lähelle ihmisiä siten, että kuvattava ei tunne oloaan vaivaantuneeksi, joka on varsin luonnollinen reaktio järjelmäkameran läsnäoloon.

Monesti ihmisten käsitys siitä, että heistä ei voi ottaa hyviä kuvia, johtuu siitä että kuvaaja ei osaa joko löytää oikeaa hetkeä kuvan ottamiselle, tai useammin siitä, että kuvaustilanne ei ole miellyttävä. Hyvältä hääkuvaajalta vaaditaan siksi visuaalisen silmän lisäksi valtava annos sosiaalista pelisilmää.



























torstai 18. kesäkuuta 2009

Provinssi

Kesän virallinen aloitus oli tänä vuonna jotenkin poikkeuksellisen uljas. Uljauteen saattoi vaikuttaa leirintäalueelle rakennettu bändistage ja sen legendaariset esiintyjät, etunenässään pohjalainen humppabändi "Metsguggah"

Kameran kuljettaminen itse festivaalialueelle ilman pressikorttia aiheutti puolestaan merkittävästi harmaita hiuksia. En ole vielä keksinyt, mikä on se merkittävin kameran aiheuttama uhka artisteille, joiden vuositulot ylittävät käsityksen. Ei se järjestelmäkamera oikeasti varasta sielua. Se on vaan sellainen uskomus.

Viikonlopun aikana lainattiin tämän viikon onnellisuutta niin paljon, että vielä tänäänkin pohkeissa tuntuu. Oli tuo sen arvoista kuitenkin.



Ps. bloggerin kuvanlisäysominaisuus manatkoon itse itsenä alimpaan helvettiin.